krapu 48 – sekavaa

huokaisin syvään
aamulla eteisessä
sielu solmussa
hiukset suoraan pystyssä
odottaen saunailtaa

 

Aamu oli kiireinen ja sekava.
Aino oli myöhässä kuten tavallista.
Arkiaamut olivat aina hänelle vaikeita.
Alustavasti olimme sopineet, että vien hänet poikkeuksellisesti autolla pianotunnille.
Ajankäytön takia mieheni pyöräili koska toinen automme oli huollossa.
Ajastin oli toiminnassa viimeiset pari tuntia, joten auto oli lämmin kun lähdimme Ainon kanssa matkaan.
Ajattelin omiani kun pyöräilijä ajoi hurjaa vauhtia suojatien yli sivuilleen katsomatta.
Aivoni raksuttivat, jarru pohjaan, liuku kohti risteystä, pam.
Alle sekunnin tajusin ettei pahemmin käynyt, tie ei ollut liukas.
Aloitin sykkeen rauhoittamisen, hengitys sisään-ulos, hitaasti.
Aamuaurinko pilkisti, olimme hengissä, kiitos siitä.

16 thoughts on “krapu 48 – sekavaa”

  1. Oi joi, miten hektinen aamu.
    Muistaa täytyy liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä. Onneksi useimmin niistä selvitään. Autoja ei sovi unohtaa, kun on liikkeellä liikenteessä

    Reply
  2. Kun on “sielu solmussa”, tilanteet ajelehtivat aamusta asti, voi tulla melkoista meininkiä, jopa raivoisaa rytinää. Hyvin kuvasit aamun tunnelman, lukijanakin pulssi nousi!

    Reply
  3. Heti tuli mieleen, ettei vain kaahannut fillarilla lähteneen miehensä päälle. Mutta onneksi kolarilta vältyttiin ja toivottavasti muistutti kuskia siitä, että seuraa liikennettä.

    Reply
  4. Omiin ajatuksiin ja huoliin uppoutuminen on liikenteessä ongelma; vaikka rutiinilla toimisi sääntöjen mukaan, niin havaintokykyä muiden törttöilyyn ei sitten enää riitä. Onneksi tuossa vain säikähdys.

    Reply

Leave a Comment