Ulkona on pimeää.
Vain muutamista ikkunoista näkyy valoa.
Kevyttä pakkaslunta tuiskuttaa dyynimuodostelmiksi.
Onneksi ei ole liukasta eikä liian kylmä.
Tähän pikkupakkaseen on jo tottunut.
Nyt vaan kuomaa toisen eteen!
– Moi kaikille! huikkaan tutuille kavereille.
Vaihdan vaatteet ja
solahdan valoisaan saliin.
– No niin, tervetuloa kaikki vuoden viimeiseen
äijäjumppaan!
Aloitetaan lämmittelyllä.
Hölkätään ympyrässä…
Kädet ylös, käsivarret suoriksi, jes!
Ja sitten vähän jalkoihin muussausta,
ravistelkaa pohkeita,
tärisyttäkää oikein kunnolla, noin!
Pyörittäkää peppua, ravistelkaa, hyvä!
Istukaa lattialle…jalat suorina ja viekää nenä polviin.
Ai ei mene!
Työntäkää napaa kohti lattiaa,
ei selkä pyöreänä!
Voi pojat!
Tammikuussa sulatetaan kinkut ja
aloitetaan notkeustreenit.
Hyvää joulua kaikille!
16 thoughts on “krapu 50 – viimeistä viedään”
Vaan minäpä sain kinkusta tarpeekseni tuossa viime viikolla, kun oli työnantajan joululounas. Tein kyllä lanttu- ja porkkanalaatikoita maltillisesti, ja aion tehdä hirvipaistin jouluksi.
Painon kanssa olen kyllä taiteillut aivan kylliksi, lihavuusleikkaukseen asti ja sen jälkeiseen elämäänkin.
Ei mikään helppo rasti.
Meistä tulee joulun aikaan ahmatteja! 🙂 Tammikuussa sitten parannellaan…
Ähkyyn syömisessä ei kyllä ole mitään järkeä. Itse olen viime vuodet säästynyt ähkyltä. Kaikkea voi oppia.
Lihavuusleikkaus on helpottanut monen elämää. Toivottavasti myös sinun.
Mukavaa joulunaikaa!
Aikanaan kävin miesten jumpassa ja kyllä siellä hiki lensi. Muutaman vuoden jaksoin, sitten vaihdoin äijäjoogaan. Sekin loppui aikanaan. Kokeilin tai chi:tä. Liikkeet olivat aika haastavia. Vaihdoin salsaan ja asahiin. Ja tämän syksyn olen viihtynyt pilateksen parissa. Hmm, aika paljon lajivaihdoksia, huomaan, kun ne tähän kirjasin. Jossakin välissä oli vielä erilaisia joogalajeja ja joogapilatesta.
Nostan hattua – eri lajien kokeilu on hyvä juttu. Monipuolisuus tekee kropalle hyvää.
Yksi tuttu harrasti vain jääkiekkoa. Tänään paikat on romuna. Olisi harrastanut myös vaikka tanssia niin ehkä ei olisi mies ‘romukasa’. En osaa kuvitella niitä särkyjä ja kipuja.
Äijajumppa on tuttua touhua jo vuosien ajalta. Intensiteetin voi kuitenkin säätää sen hetkiseen “huvittamiseen” sopivaksi.
(Saa nähdä nostetaanko maksuja vai vähennetäänkö tunteja, kun leikkuri iskee opistojen rahoitukseen).
Niinhän se aina pitäisi, itse säädellä rehkintää voimien mukaan.
Kotona voi jumpata ilmaiseksi mutta on tietty eri juttu.
Itse aloitin (jatkoin) 3,5 vuoden paussin jälkeen taekwondon, mutta tosi rauhallisesti, kerran viikossa ns. Ikinuoret-ryhmässä, jossa kyllä hiki lentää, mutta on paljon vaatimattomampaa kuin nuoremmilla. Kivaa kunnon ylläpitoa, ei sen enempää. Uutta vyöarvoakaan tuskin haluan eikä minulla olekaan kuin vain 4.tasovyö. Sinisestä joskus unelmoin, kun todella myöhäisessä iässä aloitin, mutta saapi nähdä nyt, kun korona aikoinaan esti sen saamisen. Hyvää ja rauhallista joulun aikaa Blogitse <3
Muistan, että kerroit harrastuksesta jo jossain postauksessa tai kommentissa. Nostan hattua!
Leppoisaa joulunaikaa sinulle!
Tehokasta jumppaa. Jos äijät oli kunnolla mukana, niin kyllä joulukinkutkin aikanaan sulaa. Minä jumppailen ihan itekseni kevyesti. Kinkkuihin en koske, mutta suklaasta en oo ihan varma.
Sinulle mukavaa joulunaikaa!
Ei nykyään hiki tule kuin lumitöissä ja syädessä 🙂 No, onneksi en ole perso makealle…olen enemmän suolaisen ystävä. Ja kaikenlaisten meren- ja järvielävien 🙂
Sinulle myös mukavaa joulunaikaa!
Vähemmällä riehumisella, kiitos. Samoin kuin edelliset, jotain mummojumppaa, kevyttä tanssahtelua ennen jouluherkkujen syömistä ja sitten jälkeen taas…..
Rentouttavaa joulunaikaa.
‘Kultainen keskitie’ tässäkin lajissa sopii myös minulle 🙂
Tanssahtelut silloin tällöin tekee hyvää!
Mukavaa joulunaikaa sinulle!
Äijäjumppa kuulostaa raskaalta, taidan tyytyä mummojumppaan 😀
Kiitos osallistumisesta krapuihin, BLOGitse, tammikuussa jälleen jatketaan!
Minä myös, äijäjumppa vaikuttaa liian rasittavalta! hahah 🙂
Kiitos hostaamisesta, tammikuuhun!
Tuo perinteinen kinkulla mässäily ja sen tuloksien sulattelu tammikuussa, huhhuh. Jospa kinkun jättäisi vallan syömättä. Sitten kai jää minullekin suklaiden sulattelu 🙂
Kukin tavallaan. Silti edessä on jokavuotinen tammikuun tipaton ja kuntokuurit! 🙂