Saavuin tänne metsästä vuosia sitten.
Kotiutuminen kesti kauan koska
edessä oli paljon vastoinkäymisiä.
En kuitenkaan antanut periksi.
Taistelin sisukkaasti päivästä toiseen.
Välillä häiritsi kuumuus ja
toisinaan taas kylmyys.
Pimeys ei ole ollut ongelma koska
olen puolisokea muutenkin.
Heiluttelen viittaa kun haluan huomioita.
Ei sitä kaikki huomaa. Tarkkasilmäisimmät vain.
Kipitän pienillä jaloilla nopeasti ohi niin
korkkareiden kuin bootsien.
Joskus kiedon pitkän häntäni sikkuralle ja
heijaan itseni ihmisten taskuihin.
Yleensä löydän jotain mielenkiintoista.
Joskus juon lätäköstä, kylven purossa.
Pienet lapset ovat suosikkejani.
He nauravat ja hihkuvat kun
teen heille temppuja.
Kun aikuinen tulee paikalle
piiloudun jonkun lelun sisään.
Olen pikku asukas naapurissasi.
10 thoughts on “krapu 6 – asukas”
Ettei vain olisi syksyllä viimeksi pinkaissut viittansa kanssa meidän liiterin nurkalta saunan nurkalle kotitonttuamme Pietaria tapaamaan…. Tai tässä talven aikana koputellut nurkissa sisään päästääkseen, viimeksi pari päivää sitten kun pakkkanen kiristyi 🤔🤔
Ja minä kun syytin siitä koputtelusta naapurin Pakkasia, isää ja poikaa 🤦♀️
🙂 Jaa-a, voi olla. Näistä vipeltäjistä ei voi tietää mihin kipittelevöt!
Hyvin kuvailet kaveria, en vaan keksi, mikä se on. Koskapa se asuu naapurissa, niin ei ole sitten meillä.
Kukaan ei taida tietää mikö kaveri on 🙂
Parempi naapurissa kuin omissa nurkissa!
Vain lapset ja mielikuvituksen silmät näkevät tämän puolisokean evakon.
Hyvin sanottu!
Mikäs pikku naapuri se siellä 🙂
Arvoitukseksi jää 🙂
Kuulostat ihan joltain ötökältä, naapurin pikku asukas!
Voi olla. En ole meidän naapurustossa moista havainnut 🙂