Näen vain ihmisen oloisen varjon valoa vasten.
En tunnista häntä. Muukalainen?
Hänen oikea kätensä näyttäisi olevan – kipsissä.
Toisessa kädessä on jokin esine.
Hahmo tulee kohti.
Muovirasia?
Hänen kädessään on valtava muovirasia.
Kuin muuttolaatikko.
Mitä tapahtuu!
Hahmo liukenee kuin savu ilmaan.
Sitä ei ole enää.
Siristän silmiä.
Olen hereillä mutta en tajua mitä tapahtuu.
– Huhuu, onko täällä ketään?
Kuulen jonkun huhuilevan mutta
en saa suutani auki.
Missä olen, mikä minua vaivaa?
Siristän taas silmiä.
– Huhuu, missä sinä olet?
En saa vastattua.
Joku lähestyy, näen vain harmaan hahmon.
Hän koskee otsaani.
– Voi luoja Ninni,
sulla on varmaan sata astetta kuumetta!
Vaivun pimeyteen.
12 thoughts on “krapu 8 – kuumaa”
Jännä, kiitos!
Ole hyvä! 🙂
Kuumetaudin kynsissä kärsii kroppa sekä mieli. Ninni on todella sairas. Jollakin voi sadanasteen kuume tarkoittaa 38 astetta, toisella 40 astetta ja molemmat näkevät olemattomia ja höpöttävät sekavia.
Totta. Minä tunnen heti jos on lämpöä yli 37. Onneksi aika harvoin!
Enpä todella haluaisi houreita aiheuttavaa kuumetta
En minäkään. Onneksi toisaiseksi ei kokemusta!
Itselläni oli nuorena karmea kuumehourepainajainen. Muistan sen aina. Tuli heti mieleen jo alkuriveillä kun tätä luin! Onneksi tämäkin sinunkin tarinasi hahmo oli vain kuumeen aikaan saamaa.
Huh! Mahtoi olla aikamoinen kokemus kun sen vieläkin muistat!
Kuumehoureet ovat joskus ihan kamalia. Onneksi minulla on harvoin kuumetta.
Sama täällä. Siksi on ‘helppoa’ kuvitella millaista houreilu voisi olla. 🙂
Korkea kuume taisi viedä tajun pois.
Näin taisi käydä…