Istuin pihalla nauttien
orastavasta keväästä.
Aurinko paistoi.
Kahvi tuoksui hyvälle.
Selailin klikkiotsikoita.
Niihin en enää lankea vaikka välillä houkutus on suuri.
Molemmista iltapäivälehdistä on tullut seiskan kopioita.
hohhoijaa!
Yhtäkkiä pieni lintu syöksyi pääni
yli korkealle koivuun.
Ajattelin sen vikertävän laulun olevan
elossa olemisen riemua.
Josta muistin…
Hotellin siivooja oli pieni,
aurinkoisesti hymyilevä nainen.
Kun yritin selittää hänelle asioita,
hän ymmärsi jo muutamasta sanasta.
Ja sanoi aina ‘grazie’.
Kysyin onko hän italialainen.
Ei vaan ukrainalainen.
Hain huoneestani unohtuneen pyyhkeen.
Näin siivoojan jo seuraavassa huoneessa.
Huikkasin hänelle käytävästä kovalla äänellä:
‘Slava Ukraini!’
Hän melkein juoksi luokseni,
halasimme pitkään ja
me molemmat itkimme.
16 thoughts on “krapu 19 – elämme”
Sykähdyttävä kokemus. Nuo sanomasi kaksi sanaa kertoivat, ettemme ole unohtaneet sodan keskellä olevia.
Totta, emme unohda!
Pieni lintu herätti tunnemuistin paremmin kuin turruttavat klikkiotsikot, vaikka kyse olisi samasta ilmiöstä.
Klikkiotsikot on todellinen riesa. Monta kertaa otsikko lupasi esim. tietoa mutta kyse oli vain klikkien keräilystä.Ei hyvä linja.
Tunnelma on kohdallaan, tippa silmässä.. <3
Herkkä hetki oli…
Hieno tarina ja vielä tosi. Slava Ukraini <3!
Tosi tarina!
Pienet arkiset hetket voivat olla todella vahvoja ja yhdistäviä. Tämä välittyy hienosti tekstistäsi. Huomiota huutavat lehdet eivät osaa kertoa elämän ytimestä, vaan tarjoavat pelkkää hälyä. Pieni lintu lauluineen tai äkkiä syvenevä kohtaaminen tavoittavat paremmin oleellisen.
En unohda sitä hetkeä ikinä.
‘Häly’ on hyvä kuvaamaan tämän päivän otsikoita. Nykyään vain selailen, en viitsi yllyttää klikkauksilla vielä runsaampaan hälyyn…
Geroim slava, ne taitavat vastata, muistelen. Ihmisparat mielettömyyden keskellä….
Elämä ei ole oikeidunmukaista. Toisilla on varaa lakkoilla ja toiset taistelee elämäsä puolesta…
Yhteinen asia – yhteinen itku. Hieno tarina.
Oma kupla puhkesi totaalisesti.
Todellakin, Slava Ukraini lämmittää ukranalaisia maailman turuilla.
Kohtaus jää mieleeni loppuelämksi…niin herkkää oli.