Sofia makaa tajuttomana sairaalassa. Kukaan ei tiedä, että hän näkee unia menneestä sekä tulevasta. Viisivuotias Sofia löi hiusharjalla harmistuksissaan Sakua, pikkuveljeä, käteen. Siitä tuli hirveä huuto ja mekkala. Sofia katosi oman sängyn alle piiloon. Äiti komensi Sofiaa anteeksipyyntöön mutta äiti ei tiennyt, että ensin Saku repi Sofiaa hiuksista. Se sattui. – Olet tuhma tyttö Sofia,
Kee-kee-kesäkuuta kaikille! Viikko on ollut kaikenlaista actionia täynnä. Kuorikatetta, multaa, pyykkiä ulkona, kirjoittamista, piirtämistä… Entä sinulla? Miten on viikko sujahtanut? Teemakuun haaste kesä 2022 ThemeArt summer 2022 kesällä 2022 / in the summer 2022 Sateen ruokkimat pionit odottaa aurinkoa! En numeroi näitä kesäkuvia. Niitä voi tulla miljoona 🙂 Valkkaan sitten elokuussa mitkä mahtuu kollaasiin.
Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Se oli mahtavaa! Halusinkin jo unohtaa kaikki menneet sadepäivät. Säilytin niissä kyllä muotoni vaikka tilanne oli hankala kosteuden takia. Tuntui, että leviän ja pursuan joka suuntaan. Kärvistelin, taistelin ja voitin. Eilen pääsin mukaan Einon innokkaasti odottamalle reissulle. Auto piti tasaista hurinaa. Pahempia töyssyjä tai matkapahoinvointia en tuntenut. Torkuin melkein koko matkan.
Auts! Toukokuu on kohta vain muisto! Teemakuun haaste toukukuu 2022 ThemeArt May kurkistus / a peek 4/6 5/6 6/6 kaikki kuusi yhdessä Bloggailijat jäävät (suurin osa) kesätauolle. Minä aion jatkaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Jokin aika sitten siivosin blogini tilaajalistaa. Sain roppakaupalla kaikenmaailman spämmiä. Nyt lista kaipaa SINUA. Jos et ole vielä blogini tilaaja kirjoita tuonne
Se viikko oli täydellinen. Muistan elävästi (vaikken haluaisi) sen tunteen kun aurinko lämmitti lempeästi, järven pinta kimalsi. Olit unelmieni täyttymys. Sinkkuelämä oli riipinyt minut hajalle, en olisi jaksanut elää ellen olisi tavannut sinua. Jaoimme ilot ja surut, kerroimme kaiken toisistamme, luotimme rakkauden voimaan. Yhdeksäs talvi muutti kaiken. Olin lihonut kymmeniä kiloja, sinusta oli tullut mykkä
Moimoi! Tauko oli ja meni. Aikamoista haipakkaa oli kun ihmisryhmiä oli ihan liikaa joka puolella! Kaksi vuotta hiljaiseloa on hullaannuttanut ihmiset massoittain häihin ja muihin juhliin. Joka puolella liikaa ihmisiä. Ja ärsyttävintä oli jälleen kerran kun IHMISET JÄÄ SEISOMAAN KESKELLE KULKUVÄYLIÄ. Ei katsota yhtään ympärille, vain oma kupla ja siinä mukana olevat ovat olemassa. Ei
Teemakuun haaste toukukuu 2022 ThemeArt May kurkistus / a peek 1/6 Kevätkö meinaa kurkistaa? 🙂 Alkuperäinen kuva on tosi pieni siksi on vähän nuhruinen näin isona. sketchtime #87 sketchtime #88 Mukavaa äitienpäivää niille, jotka juhlivat! Energiaa uuteen viikkoon! ps. olen pari viikkoa ‘kadoksissa’. Jos jätät kommentin eikä se täällä näy, älä huoli, kyllä se tänne
– Kato! – Mitä? – Kenen noi on? – Mitkä noi? – Noi tossut. Isot, littaantuneet tossut. – Oho. Täällä on käynyt joku vieras. Ei noi meidän oo. – Sitä minäkin. He hiipivät hiljaa ensin keittiöön. Ei ketään. Makuuhuone. Ei ketään. Sitten olohuone. – Hirveetä! Kato mikä kaaos! – Apua! Mitä täällä on tapahtunut?
Oili Outosää odotti innolla alkavaa hierontaa. Talvi oli laahautunut lähinnä istuen. Kevään edetessä häneen(kin) iski lenkkeilyjano. Ennen kesää pitäisi saada lihakset liikkuviksi. Oili oli vaipua epätoivoon kun lenkkireitti ei meinannut sulaa jäästä ikinä. Aurinko lämmitti selkää kun hän soitti hieroja Jymäsen summeria. – Tervetuloa, pitkästä aikaa! – Kiitos! Viime kerrasta onkin monta kuukautta. Talvi