Teemakuun haaste helmikuussa 2023 on HARPPI Päädyin sitten puuhastelemaan koko harpin edestä 🙂 Tässä yksittäiset kuvat, pitkä pötkö Tein ensin pohjan jossa paperit oli päällekkäin eri levyisinä. Sen jälkeen piirsin harpilla kuviot ja väritin. Tässä alla veihe ennen kuin lisäsin vettä. Tämän jälkeen kastelin tuon kokonaisuuden, irrotin paperit alustalta jolloin niistä tuli tuo pötkö omia
Yy, kaa, koo! Pinkki puku. Punainen mekko. Sininen ilmapallo. Vihreä kuula. Keltainen narsissi. Harmaa taivas. Sekoan. Luulen. Sininen taivas. Keltainen aurinko. Musta lätäkkö. Oranssi gerbera. Violetti viemäri. Kultainen sormus. Sekoan. Tai sitten en. Valkoinen. Valkoinen. Valkoinen. Musta. Valkoinen. Valkoinen. Valkoinen. Tämä on liikaa. En jaksaisi enää. Rikon rajoja(ni). En tee kuten aiemmin. Ihan hölmön hommaa.
Uskaltauduin aikuisten retkelle. Löysin ryhmän ‘Rohkeat aikuiset retkeilee’ facesta. Meitä oli 18. Ryhmän vetäjä oli Rami tai Jami. Hänellä oli iso punertava parta, melkein kuin Kristofer Hivjulla. Mies ei valitettavasti ollut yhtä hurmaava. Luulin kyseessä olevan telttailun koska mukaan piti ottaa retkeilyyn tarvittavia välineitä kuten makuupussi, fikkari sekä omat astiat ja tulentekovälineet. Luuloni oli täysin
Portti on auki mutta hän on oman elämänsä vankina. Hän oli aktiivinen vapaaehtoistyössä ja teki taidokkaita käsitöitä. Hän oli hyvä äiti kahdelle lapselle ja uskollinen vaimo miehelleen. Kun mies kuoli, rauhallisesti ilman tuskia, hän alkoi pikku hiljaa luopua. Ensin kesäpaikasta koska ei pystynyt enää matkaamaan yksin saareen. Sitten väheni kyläilyt ja muu kodin ulkopuolinen toiminta.
En ole vielä kertonut kylmäävästä löydöstäni. Se voisi olla lööppiainesta meidän perheestä. Isäni ehkä aavistaa muttei tiedä mikä minua vaivaa. Leikkautin hiukseni. Poninhäntää ei enää ole. Käytän valkoisia valheita. Valkoisethan eivät ole täysvalheita, eihän? Etsin vintiltä vanhoja valokuvia erääseen projektiin. Kuvia ei löytynyt. Yhdestä ruttaantuneesta pahvilaatikosta törrötti haalistunut, ruskea kirjekuori. Se herätti uteliaisuuteni. Sisällä oli
Hän seurasi miestä epäluuloisesti tummien aurinkolasien takaa. Nainen oli vain tunti sitten vaeltanut rikkaiden kauppakeskuksessa. Hän osti lampaannahkaisen Guccin laukun. Vain vajaat 3.000 dollaria. Shoppailukierroksen päätteeksi hän nautti lasillisen Möet’ia. Yhtäkkiä hänelle tuli tunne, että joku tuijotti muttei nähnyt ketään epäilyttävää. Pari viikkoa sitten punainen Ferrari oli seurannut hänen Lexustaan pitkin rantabulevardia. Vasta äkkinäisen u-käännöksen
Teemakuun haaste tammikuu 2023 on HELPPO Netti on pullollaan hienosti venyviä ja taipuvia hyppääjiä. Tanssijoita. Siitä vaan ponnahtavat ja valokuvaaja klikkaa, huima hyppy tallennettu. Minä en hypi. No, joskus riemusta, kyllä! 🙂 Tässä pari nopeaa, helposti vedettyä hyppyä. #2/6 #3/6
kesäkuu 2000 – Älä vastustele mussukkani! – Anna mun olla! – Saatanan muija. Pihari. Ämmä. Mies tempaisi nahkatakkinsa naulakosta ja vetäisi rivakasti mustat bootsit jalkaansa. Tempaisi vielä avainnipun piirongin päältä, änki kännykän taskuunsa ja painui ulos paiskaten oven kiinni perässään. tammikuu 2023 Kalle lähti eikä koskaan palannut. Vuoden tuttavuuden jälkeen Kallesta paljastui sarjarikollinen.
Onneksi kaikki hysteerinen hössötys on pääosin ohi. Tämän viikon jälkeen arki on vieläkin parempaa 🙂 Toivottavasti meillä kaikilla on uutta voimaa ja energiaa tänä vuonna. Tänään postauksen tekeminen jopa innosti. Pakonomainen, siis säännöllinen, postaaminen saa olla mennyttä aikaa. En huomannut miten ‘rasittavaa’ oli postata säännöllisesti. Tein itse siitä säännön. Se sääntö on nyt kuopattu menneisyyteen.