Oili Outosää odotti innolla alkavaa hierontaa. Talvi oli laahautunut lähinnä istuen. Kevään edetessä häneen(kin) iski lenkkeilyjano. Ennen kesää pitäisi saada lihakset liikkuviksi. Oili oli vaipua epätoivoon kun lenkkireitti ei meinannut sulaa jäästä ikinä. Aurinko lämmitti selkää kun hän soitti hieroja Jymäsen summeria. – Tervetuloa, pitkästä aikaa! – Kiitos! Viime kerrasta onkin monta kuukautta. Talvi
Olen asunut tässä kauniissa kerrostalossa vuosikymmeniä. Käyn öisin lasten vieressä tarkistamassa, että heillä on kaikki hyvin. Tallennan muistiin jokaisen lapsen levottoman tai pelokkaan yöhetken. Lohdutan heidät takaisin uneen laululla, jonka vain he voivat kuulla. Eilen Sakke tuli tapaamaan vanhempiaan. 21-vuotias nuori mies näytti tasapainoiselta ja terveeltä, oikeastaan urheilulliselta. Muistan vieläkin, silloin pienen pojan, tuskastuttavat kasvukivut.
Kaksi naista kävelee torilla. He nauttivat kukkaloistosta ja tuoreiden vihannesten värikylläisyydestä. Yhtäkkiä toinen tökkää kyynärpäällä vähän liian napakasti toista. – Auts. Mikä toi nyt oli? – Anteeksi, en tarkoittanut satuttaa mutta näetkö tuon? – Minkä, missä? – Tuon tuolla kahden perunamyyjän välissä. Juttelee just komean, vaalean miehen kanssa. – E-e-en, aah, tuolla. Ei huono. –