KRAPU 21 – haikeaa – Auts! Irti! Ravistelen mutta se ei päästä irti. – Toi sattuu! Irti! Tuijotan kattoon maalaamaani kullanhohtoista 69 kuviota. Äsken sormeeni oli tarttunut jättikokoinen krapu vai oliko se maakrapu. Ihmettelin miten se löysi sormeni. Käteni oli ollut nyrkissä koska vain hetkeä aiemmin olin pessyt nyrkkipyykkiä. Unessa voi tapahtua kaikkea pelottavaa, kivaa, ihmeellistä ja todella
KRAPU 20 – hyvästi Hän sulloi vaatteet ryteikköön ison kiven alle. Oli toukokuun viimeinen viikonloppu. Henna oli valmis ja valmistautunut. Kolme vuotta yksin, ulkopuolisena riitti. Hän oli yrittänyt kaikkensa mutta mikään ei auttanut. Aikanaan isä hakkasi, äiti huoritteli ja elämä oli muutenkin hankalaa. Henna oli eristäytynyt vuokraamalleen mökille Kainuun perukoille. Hän vietti omavaraista elämää kalastaen, marjastamalla.
KRAPU 19 – hinta – Oooo, tämä on täydellinen! Talo meren rannalla ja meidän ihan oma. Hänen silmänsä loistivat onnesta. Hänen hymynsä sulatti sydämeni kovan kuoren. Olin palannut pitkältä työmatkalta taskut täynnä dollareita. Ostin talon ja palkkasin parhaat tyypit laittamaan paikat kuntoon. Kuukauden kuluttua toin hänet tänne. Siitä on nyt viisi vuotta. Luulin pystyväni eroon
KRAPU 18 – kesästä kevääseen – En voi elää ilman sinua, hän sanoi. Irvistin. Ei hän sitä tarkoittanut, sanoi vaan. Tapasimme kesäkuussa. Kuljimme käsi kädessä Kaivopuiston rannassa. Mökillä uimme, saunoimme, grillasimme. Pyöräilimme, pelasimme sulkapalloa. Syksyllä sukelsimme syvyyksiin. Yhtä pimeään kuin marraskuu aina on. Ensin hän, sitten minä. Raavin päänahkani rikki, inhosta itseen, maailmaan. Hän
KRAPU 17 – AHMIJA – Onnittelut! Taas olet saanut yhden ison urakan taputeltua, tuttuni huiteli käytävän toiselta puolelta. – Kiitos! Sinuhe Egyptiläinen veikin paljon enemmän aikaa kuin ensin ajattelin. Mutta olihan se mahtava lukukokemus. En vaan tajua miten Waltari osasi sellaisen tarinan punoa kokoon, aivan mahtava. Seuraavaksi tartun useampaan ohueen teokseen. Niitä voikin sitten
MOKAAMISEN PELKO – Helppo nakki! Kattokaa näin! Jesse kailottaa trampoliinilta. Kevät. Lasten kirmailu ja temppujen esittely on täydessä vauhdissa. Pappa katsoo yksiönsä ikkunasta lasten menoa. Kun minä olin tuon ikäinen…ei ollut trampoliineja eikä pomppulinnoja. Miten mahtaisi lapset pärjätä tänä päivänä ilman kaikenmaailman valmiita härpäkkeitä. Jesse hyppii ja pomppii. Hän esittelee taitojaan kavereilleen, jotka
KRAPU Tämä on yhtä kidutusta. Hän istuu tuossa, iloisena, silmät loistaen, pirteänä. Ärsyttävä ihminen. Miksi hän on aina pirteä? Luuleeko hän olevansa jotenkin parempi. Hymyilee aina kun joku legomainos. Ärsyttää. Onkohan se kotonaankin aina tollanen? Ärsyttääköhän sen miestä ikinä? Entä lapset, saako ne koskaan raivaria kun äitinsä on tuollainen? En muista sen koskaan olleen myrtsinaama
LEPOYÖ En pysty murhaamaan ketään tänä yönä. Minulla ei ole sitä tunnetta minkä se vaatii. Olen aivan liian rauhallinen ja tyytyväinen. Toisin oli viikko sitten. Maanantaina heitin yhden muijan päälle kattilallisen kiehuvaa vettä ja vasta sen jälkeen pum! Tiistaina rullasin yhden äijän kun se tuli baarista ulos. Se oli käkikännissä eikä pystynyt pitämään puoliaan.
EJKK-leiri – Jaksaa, jaksaa! karjuu kaapin kokoinen mies. Ninni osallistuu EJKK-leirille. EpidemianJälkeinenKunnonKohotus. Ensimmäisen vuoden viisi lisäkiloa tuli tilaamatta ja pyytämättä. Toisena vuonna peilin edessä kekkuloituaan Ninni huomasi ettei uuma ollut enää sileä vaan siihen oli kasvanut makkaroita. Hän kävi taistoon. Nousi tuolilta kokoustamaan seisten tai jos mahdollista käveli ympäri kämppää. Venytteli joka välissä, jätti sokerin
UUSI KOTI – Moi, tervetuloa! – Moi, moi, kiitos! Mahtavaa vihdoin nähdä sun uus koti. – Voit jättää takin tuohon naulaan. Jaska, veljeni, tuli katsomaan uutta kämppääni johon muutin muutama kuukausi sitten. – No, mites olet sopeutunut? – Ihan jees. Piti maalata ällöttävä ruskea väri peittoon, muuten en ole tehnyt mitään ihmeempiä. Jaska hymyilee Laten