– Tää siitepölyaika on rasittava, jatkuvaa siivoamista. Onneksi pian helpottaa. – Hirvee jano. Onks sulla mitään vettä väkevämpää? – Tällä sukutilalla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia päihteitä. Koko suku, polvesta toiseen, on ollut raitista, uskovaista ja kaikinpuolin esimerkillistä porukkaa. – Kai jotain salaisuuksia tai luurankoja kaapeissa on kuitenkin ollut? – Eiköhän niitä löydy kaikenlaisista suvuista,
Mä sain kolme sanaa: erottaa, riuku, sääntö. No hei, en mä keksi noista mitään stooria. Hm…erottaa – kaksi toisistaan, yksi työstään, kolmas joukkueesta. Hm…riuku – tiuku, niuku, hiuku, hohhoijaa. Hm…sääntö – vääntö, kääntö… En jaksa. Ei huvita. Aamulla laitoin pyykit kuivumaan, lakkasin kynnet, esivalmistin illallisen, pyöritin pyllyä pallolla, kuuntelin Stilleriä, luin sähköposteja, varasin pöydän ravintolasta,
Hän ei ollut mitkään suklaan napostelija. Ei, hän veti voita, kinkkuja ja makkaroita. Vuosia sitten hän alkoi tanssia. Ei kuitenkaan tähtien kanssa. Silti hän paistatteli discopallon alla Travoltan liikkein ja luisteli valssia kuin Jaakko Loikkanen. Hoikka kuin mikä ja todella hyvässä kunnossa. Häntä yritettiin silti irti kinkuista ja makkaroista. Hän kirjoitti mielipidekirjoituksia ja vaahtosi lähipiirille:
– Lallallalaa, lallall- – Mikä on? – Miten niin? – Kun noin lallattaa. – Aah, tyynnyttelen mieltäni. – Jaa-a. Mitä on tapahtunut? – Noh, siellä kokouksessa keskustelu vähän…kiihtyi. Ja mä en voinut olla hiljaa vaan hyökkäsin yhden naisen lauseiden väliin huutelemaan. – Tosi fiksua. – Joo, mutta se ei kuuntele mitä muut puhuu. – Ehkä sillä on huono kuulo! – Älä viitti. Se
Kirjoittamisen imuun oli nihkeää päästä. Siispä pyysin tekoälyltä apua. Keltaisen syksyn keskellä nuori Lily löysi mystisen viestin hylätystä muovipullosta. Vieraan Alex-nimisen kirjoittama muistiinpano kertoi kaukaisista maista ja kätketyistä aarteista. Kiinnostunut Lily lähti matkalle mainittuja vihjeitä seuraten. Matkan varrella hän kohtasi värikkäitä metsiä ja valuvia puroja. Lopulta seikkailunsa päätteeksi hän löysi aarteen lisäksi myös syvän ystävyyden
Talvi ei tuntunut päättyvän milloinkaan. Maaliskuun aurinko antoi vinkkiä mutta vasta toukokuussa uskoin kesän vihdoin saapuvan. ‘Lallallaa, illalla on bileet, lalalaa’, lallattelin kun meikkasin esijuhannuksen illanviettoa varten. Meitä oli melkein kolmekymmentä alkukesän seikoittamaa nuorta. Puheensorina, lasien kilistely ja naurun remahdukset täyttivät ravintolasalin nurkkauksen, jonka olimme vallanneet. Seitsemän meistä lähti jatkoille Helsingin keskustan yökerhoon. Sinne samaan
Auringon laskiessa puiston ylle teini-ikäisten jengi kokoontui keinujen viereen. Yksi heistä otti kameran esiin ja alkoi kuvata viimeisintä temppua. He yrittivät hypätä leikkikenttää ympäröivien korkeiden metallitankojen yli. Kun he yrittivät vaarallista tekoa, poliisiauto ajoi ohi ja sisällä ollut poliisi huomasi hälinän. Hän nousi nopeasti ulos ja ajoi takaa ryhmää, joka yhtäkkiä hajaantui eri suuntiin. Poliisi
Maija on kotona flunsassa ja viettää aikaa sohvaperunana. Hän on surffaillut kanavalta toiselle. Fleksaaminen on yliarvostettua pröystäilyä ja typerää tuhlailua. Dubaissa myyntitykit haluavat esitellä muille verottomilla palkoillaan ostamiaan kelloja, koruja, merkkivaatteita. Täällä nuoret brassailee kalliilla puvuilla, lenkkarikokoelmilla ja muulla tavaralla, rikastuttaen brändien omistajia ulkomailla. Tärkeintä on, että tulee nähdyksi, muiden yläpuolella. Look at ME! Maija
Vaunuissa vauva vilkuilee. Luulee, ettei häntä huomata. Nainen lukee kirjaa. Luulee, ettei kukaan tuijota. Viikot vierähtää vikkelästi. Luulemme, että aikaa on silti loputtomasti. Onhan aikaa mutta yhden ihmisen kohdalla vain yhden elämän verran. Joku paahtaa niska limassa tienatakseen rikkauksia. Toinen tekee monia töitä viikosta toiseen mutta rahat ei silti riitä kuin jokapäiväiseen elämään. Joku nauttii
Lissu muistaa sen vieläkin. – Pää pystyyn, rinta ulos, hyvä ryhti! Noin, hyvä tytöt! Mannekiinikoulun johtaja oli tiukka mimmi. Lissu oppi kävelemään kuin nainen, hyvän ryhdin ja riisumaan takin oikeaoppisesti. Vilkaisu näyteikkunaan todistaa tänäänkin, että hänellä on edelleen hyvä ryhti. – Vatsa sisään, kinkut kireäksi! huutaa pt. Lissu kokeili henkilökohtaista personal traineria. Hänelle riitti yksi